L U O N T O

Seilin saarella näkyy ihmisen vuosisatainen läsnäolo. Maanviljelyä harjoitettiin jo keskiajalla, ja laiduntaminen on ollut osa saaren elämää pitkään. 1600–1900-luvuilla Seilin arvellaan olleen lähes kokonaan puuton, mutta laidunnuksen vähentyessä niityt ja kedot ovat alkaneet metsittyä.

Noin 160 hehtaarin kokoisella saarella on monipuolinen maaperä, paikoin hiekkapohjainen, mikä aikanaan teki siitä sopivan paikan leprahospitaalille. Seilistä löytyy useita erilaisia luontotyyppejä ja harvinaisia lajeja. Keskiosassa on vuosisatojen aikana muotoutunut perinnemaisema, etelässä reheviä lehtoja ja laajoja pähkinäpensasalueita, kun taas pohjoisessa maasto on karumpaa havumetsää. Lisäksi saarella on harvinaisia kallioketoja ja luonnontilaisia metsiä.

Koko Seili on suojeltu alue ja suurin osa sen maa-alueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Luontoa hoidetaan perinteisin menetelmin: niittämällä, kulottamalla ja tuomalla laiduntavia eläimiä, kuten lampaita ja lehmiä, jotka pitävät maiseman avoimena ja elinvoimaisena.

Perinnemaisemat ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja siksi saarella elää useita suojeltavia ja tarkkailtavia lajeja. Täällä voi nähdä esimerkiksi ketoneilikan, amiraaliperhosen, neitoperhosen, pohjanlepakon ja vesisiipan. Kalasääksipari pesii saarella joka vuosi, ja sen elämää voi seurata Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen sääksikameran kautta.

Seilin ainutlaatuista luontoa ja kulttuuriperintöä hoitaa Metsähallitus, jonka hallinnassa suurin osa saaren alueista on. Saari tarjoaa myös erinomaiset mahdollisuudet luonnonhoidon tutkimukseen. Muistathan kunnioittaa luontoa liikkuessasi saarella. Kasveja tai niiden osia ei saa poimia. Pidä koira kytkettynä – saarella liikkuu laiduntavia eläimiä, luonnonvaraisia eläimiä ja lintujen poikasia.