L U O N T O

Seilissä kulkeva huomaa nopeasti ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jättämät merkit. Seilissä harjoitettiin maanviljelyä jo keskiajalla. Myös laiduntamista on ollut saarella jo pitkään. Seilin arvellaankin olleen lähes puuton saari 1600–1900-luvuilla. Laiduntamisen vähentymisen myötä saaren niityt, hakamaat ja kedot ovat kuitenkin alkaneet metsittyä.

Noin 160 hehtaarin kokoisen Seilin saaren maaperä on osin hiekkapohjaista, minkä vuoksi se soveltuikin hyvin leprahospitaalin sijoituspaikaksi. Saarelta löytyy useita luontotyyppejä sekä harvinaisia lajeja. Saaren keskiosaa leimaa vuosisatojen saatossa muovautunut perinnemaisema. Saaren eteläosa on puolestaan lehtomainen ja rehevä kun taas pohjoisosa on havupuiden karua aluetta. Seilissä esiintyy myös harvinaisia luontotyyppejä kuten laajoja pähkinäpensaslehtoja saaren eteläosassa sekä kallioketoja saaren keskiosassa.

Koko saari on luokiteltu suojelualueeksi joten kuljethan saarella luontoa kunnioittaen, ethän poimi kasveja tai niiden osia. Saarella on laiduntavia eläimiä, luonnonvaraisia eläimiä sekä lintuja poikasineen, joten pidäthän koiran kytkettynä.

Perinnemaisema on Suomen uhanalaisin luontotyyppi, joten suojeltavia ja silmälläpidettäviä lajeja on Seilissä useita. Saarella on myös luonnontilaa lähestyviä metsiä, kalliomänniköitä, arvokkaita lehtoja, pähkinäpensaita ja muita jalopuita. Seilissä tavataan muun muassa ketoneilikka, amiraaliperhonen, neitoperhonen, pohjanlepakko ja vesisiippa. Kalasääksipari pesii saaressa vuosittain. Sen elämää voi seurata Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen sääksikameran kautta. Monipuolisuutensa ansiosta Seili tarjoaa hyvät edellytykset myös luonnonhoidon tutkimukselle.

Koko saari on luokiteltu suojelualueeksi, ja suurin osa sen maa-alueista kuuluu myös Natura 2000 -suojeluverkostoon. Saaren perinnemaisemia on elvytetty niittämällä, kulottamalla ja tuomalla lampaita ja lehmiä laiduntamaan saarelle. Lehmillä ja lampailla on tärkeä rooli perinnemaisemien hoidossa. Seilin ainutlaatuista luontoa ja kulttuuriperintökohteita hoitaa Metsähallitus, jonka hallintaan suurin osa saaren alueista kuuluu.