T U T K I M U S
Saaristomeren tutkimuslaitos
Saaristomeren tutkimuslaitos on osa Turun yliopiston Biodiversitettiyksikköä, johon kuuluvat myös Lapin tutkimuslaitos Kevo, Aerobiologian yksikkö, Ruissalon kasvitieteellinen puutarha, Eläinmuseo ja Kasvimuseo. Tutkimuslaitos on toiminut Seilin saarella vuodesta 1964 alkaen.
Tutkimus- ja opetustoiminta on keskittynyt Saaristomeren ja Itämeren alueen monitieteelliseen tutkimukseen. Kansainvälisestikin arvostetun tutkimustyön keskiössä ovat meriympäristön tilan pitkäaikaisseurannat ja niihin liittyvät mallinnukset.
Itämeren lisäksi Seilissä tutkitaan muun muassa puutiaisia, jotka ovat runsastuneet voimakkaasti Suomessa ja muualla Euroopassa. Puutiaistutkimuksessa selvitetään etenkin huonosti tunnetun taigapunkin esiintymistä koko Suomen alueella.
Saaristomeren tutkimuslaitos lukeutuu alansa pioneereihin. Tutkimuslaitoksen kenttäaseman tutkijat ovat keränneet vesinäytteitä meriympäristön tilan seuraamiseksi jo vuodesta 1966 alkaen. Seilissä tehty työ on erinomainen esimerkki pitkäjänteisen perustutkimuksen tarpeellisuudesta. Vesinäytteitä otetaan yhä edelleen kymmenen päivän välein samasta paikasta ja samoista syvyyksistä. Kaukonäköisten päätösten ansiosta käytettävissä on noin viisikymmenvuotinen aikasarja. Seilissä kerätyt pitkät aikasarjat osoittautuivat kansainvälisestikin ainutlaatuisiksi 1990-luvulla, jolloin ilmastonmuutosta ryhdyttiin tutkimaan Suomessa.
Aikasarjojen analyysit ja erityisesti tilastotieteellinen mallintaminen auttavat tutkijoita ymmärtämään Itämeren toimintaa osana maapallonlaajuista veden kiertoa. Seilissä kootun aineiston avulla on saatu tietoa muun muassa siitä, miksi silakan keskikoko on pienentynyt noin 20 prosenttia tai miksi kampelat eivät enää käy pyydykseen.
Juhlavuotena tutkimuslaitos järjesti useita tapahtumia sidosryhmilleen ja yleisölle. Vuoden huipentuma eli tutkimuslaitoksen 50-vuotisjuhlakirja valmistui marraskuussa 2014.
Käynnissä olevia tutkimuksia
- Silakan lisääntymisbiologinen perustutkimus
- Makean veden jokivalumien merkitys Pohjanmeren ja Itämeren ekosysteemivuorovaikutuksessa.
- Limnocalanus macrurus –hankajalkaisen merkitys silakan uutena ravintokohteena
- Seilin Päiväluodon eläinplanktonyhteisön pitkäaikaismuutokset
- Mikromuovin esiintyminen meriekosysteemissä
